sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Heikko valo

Tänään olisin toivonut saavani nukkua rauhassa ihan niin kauan kun huvittaa. Viikko liian vähillä unilla ja tulen lauantain juhlista kotiin kymmenen jälkeen - nyt ollaan virallisesti vanhoja. Vaan ei, kuuliaisesti laitoin kellon herättämään aikaan, jolloin on vielä pimeää. Jauhopussi käteen ja leivän tekoon. Nyt. Ollaan. Virallisesti. Vanhoja.

Törmäsin tällä viikolla kolmekymppisille naureskelevaan artikkeliin, jossa vertailtiin nykyisiä bileitä niihin nuoruuden kreisibailuihin. Siitäkin huolimatta, että olisin tänään mielelläni nukkunut pari tuntia pidempään, täytyy myöntää, että menen niin paljon mielummin noihin thirtysomething-juhliin kuin aamuyön villeille jatkoille. Oikeastaan olen tainnut mennä jo aika monta vuotta. Oikeastaan en ole tainnut koskaan edes olla jatkoilla.

Ja ketä tässä huijataan, oikeasti heräsin tänäänkin kymmenen minuuttia ennen kellon soittoa. Viime viikonloppuna taas kykin lumihangessa kuvaamassa jäätyneitä heiniä. Vanhuus ei ehkä tule yksin, mutta ainakin sen seurana on komeat silmäpussit ja hyvää leipää.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti